Talotekniikkasuunnittelu koostuu yrityksessämme LVIAS-suunnittelusta, joka on yrityksen strategiassa arvossaan korkealla. Tätä kokonaisuutta haluamme tarjota kohteisiin jo senkin vuoksi, että asiakas saisi parhaan mahdollisen tuotteemme, jota meillä on tarjota. Hankkeet, joissa kaikki talotekniikkasuunnittelu tulee saman talon sisältä, ovat suunnittelijalle vaivattomampia ja myös tehokkaampia. Asiakkaan kannattaa tätä kokonaisuutta myös arvostaa. Toki tässäkin yhtälössä on omat sudenkuoppansa, mutta hyvällä projektipäällikkötoiminnalla ja riittävillä sisäisillä suunnittelupalavereilla homma pysyy hanskassa. Suunnittelijoiden keskinäinen yhteydenpito on isossa osassa laadukkaan suunnitelmapaketin kasaan saamisessa.
LVIAS-tarjous siis meiltäkin mielellään lähetetään asiakkaalle tarkasteltavaksi ja sillä hankkeeseen halutaan mukaan. Lämpö, vesi, ilma, automaatio ja viimeisenä S - niin kuin sähkö. Onko tämä symbolista tässäkin kirjoitusmuodossa sille, että sähkö tulee aina viimeisenä? Miksi sähkösuunnittelulle arvioidaan aina alhaisin hinta? Automaatio on toki itsessään pienempi kokonaisuus, mutta se on sisällytetty LVI-suunnittelun alle omana kokonaisuutenaan selkeyden vuoksi.
Suunnittelutarjouksia tehdessä yhteenvedossa katsotaan, että sähkösuunnittelun hinta on tietyn verran alhaisempi, kuin LVI-suunnittelulle laskettu hinta. Onko tämä ajattelu enää tätä päivää? Voisiko sähkösuunnittelukenttä tehdä tälle asialle jotain tai kuinka voisimme nostaa sähkösuunnittelun arvostusta sille tasolle, jolle se kuuluisi tänä päivänä? Mistä sähkösuunnittelu tänä päivänä koostuu, onko enää ajateltavissa vain, että kunhan jonkinlaiset tasokuvat saadaan aikaiseksi ja valaisinmäärät ovat luettelossa oikein ja näin saadaan urakka laskettua?
Jo tarjouksia tehdessä on yleensä liitteenä TATE18 -tehtäväluettelo. Sitä on syytä tarkastella tarkasti, kun hankkeesta tekee tarjousta. Hiki hiipii selkäpintaan, kun katsoo tehtäviä, mitä siellä on lueteltu ja samaan aikaan miettii, että arvostus on siinä, kunhan saadaan ne jonkinlaiset tasokuvat ja oikeanmukainen valaisinluettelo tehtyä, josta urakoitsija sen hinnan lopulta raapii kasaan. Tässä yhtälössä on paljon miettimistä. Kuinka tarjoukseen saadaan laskettua sellainen hinta, että todellisuudessa kilpaillaan hankkeen saamisesta. Saatetaan liikaa ajatella, että sähkösuunnitelmilla tulee saada vain urakkahinta kiinni ja suunnitelmien teknisellä tasolla ei niin väliä. Toteutusvaiheeseen lähtiessä huonoilla suunnitelmilla tilanteet kuitenkin realisoituvat ja sitten niitä parsitaan kasaan rakentamisvaiheessa. Tämä ei tietenkään ole kenenkään etu. Ei riitä, että suunnitelmissa on vain massaa laskentaa varten. Teknisen sisällön tulee olla kunnossa.
Hyvät toteutuskelpoiset suunnitelmat on syytä olla kasassa jo urakkalaskentavaiheessa. Tämä pitäisi aina olla lähtökohtana #1 ja sille pitäisi antaa arvo suunnittelun hinnassa sekä suunnitteluajassa.
Aina puhutaan siitä, että TATE-suunnittelun hinta on noin prosentin luokkaa itse rakennuskustannuksista. Silti tarjouksen läpimenoksi pitäisi tätäkin prosenttiosuutta saada pienemmäksi ja tämä ei ainakaan ole suunnittelutoimistojen etu. Tuntimäärät suunnittelulle lähtevät pienemään rajusti ja se koituu ongelmaksi, jos näissä tunneissa todella tulee täyttää kaikki tarjouspyynnössä olevat TATE18:ssa ruksatut kohdat.
Uskon tämän huolen olevan läsnä jokaisessa suunnittelutoimistossa ja varsinkin projektipäälliköiden ajatuksissa. Kuinka tästä selvitään? Projektipäällikköhän lähtee jokaiseen hankkeeseen tekemään omaa parasta suoritustaan ja täydellistä onnistumista, joka on arvokasta ja hienoa tämän alan ihmisissä. Mutta onko aina edes projektin alkaessa omaan parhaaseen suoritukseen edellytyksiä? Olisiko meillä joka hankkeessa piirun verran parempia suunnitelmia, jos meillä olisi käytössä realistinen aika suunnittelulle?
Sähkösuunnittelun osalta tehtävät hankkeissa ovat lisääntyneet vuosien varrella. Telejärjestelmien määrä on merkittävämpi hankkeissa ja ne kehittyvät jatkuvasti. Ei riitä enää, että tehdään samanlainen kaavio, kuin 3–4 vuotta sitten tehtiin samantapaiseen kohteeseen.
Laitetoimittajiin yhteydenpito ja viimeisimpien järkevien vaihtoehtojen selvittäminen järjestelmiin vie aikaa. Sähkönjakeluverkon suunnitteluun tulee toteuttaa oikosulkuvirtalaskelmat jännitteen alenemineen, enää ei riitä pelkkä viivakaavio arvatuilla kaapelipituuksilla. Rakennusautomaatiojärjestelmät ovat laajentuneet, kaapelointia tarvitaan enemmän ja hyvän sähkösuunnitelman tulisi nämäkin kaapeloinnit sisältää. Nämä kaikki tulisi ennättää kasata RAU-suunnitelmista omiin suunnitelmiin tiedoksi sähköurakkaa varten.
Onko meidän suunnitteluaikamme lisääntynyt tehtävien lisääntyessä? Oma lukunsa on tietomallien tuoma lisätuntimäärä suunnitteluun. Tietomallikokouksissa saatetaan katsella muutamien millien talotekniikkatörmäilyjä monen ihmisen voimin. Sitten ne korjataan ja lähetetään tiedostot uudelleen tarkastettavaksi. Toisaalta tämä tietomallipohjainen suunnittelu kyllä säästää aikaa muualta, joten sitä en lähde julistamaan millään tavoin ongelmalliseksi. Tämä on kuitenkin se oikea suunta tänä päivänä suunnittelulle ja arvokas apu sekä oikea työtapa itse suunnittelijoille, jossa tietomallia päivitetään jatkuvasti ja pidetään toisella näytöllä avoinna.
Mitä meillä on suunnittelutoimistoina mahdollisuus tehdä tälle asialle? Olla ainakin rehellisiä. Ei se ole alan etu, jos tarjouksien hinnat ovat aivan eri maailmasta keskenään. Halvimman ja kalleimman ero pitäisi saada kurottua pienemmäksi. LVI:llä on jatkossakin enemmän viranomaistehtäviä ja niiden myötä voidaan ymmärtää luonnollisesti hieman suurempi hinta. Tiettyjen suunnittelualojen koulutustaso pitää myös olla korkeampi vastuullisena suunnittelijana toimimiselle.
Tilaajan näkökulmaa olisi myös hyvä saada keskusteluun. Onko se halvimman tarjouksen kiinnittäminen lopulta sitten se järkevin vaihtoehto? Tuleeko tarjouspyynnön kaikki kohdat aina täytetyksi ja seurataanko tai valvotaanko sitä? Kuinka paljon on tullut lisätöitä ja kuinka paljon niistä on jouduttu väittelemään projektin aikana? Onko joku lisätyö, vai oliko se vähän sekavasti kirjattu tarjouspyyntöön, ja sitä ei voinut laskea kuuluvaksi tarjoukseen? Joku toinen on saattanut laskea sen korkeamman tarjouksen urakkaan kuuluvaksi.
Uskon kuitenkin, että kaikki me tämän suunnitteluvaiheen parissa työskentelevät haluamme saada parhaan työnjälkemme näkyviin ja yhdessä tälle kaikelle on tehtävissä muutoksia.
Henri Malassu
Yksikön päällikkö
Sähkösuunnittelu
Julkinen sektori