Rakennuksissamme kuluu noin 40 prosenttia Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Tämä on merkittävä luku, kun tarkastellaan asiaa valtiovallan energiatavoitteita vastaan (Hiilineutraalius 2035). Tavoitteena on jo vuonna 2030 saavuttaa 51 % kaikesta kulutuksesta uusiutuvien energioiden piiriin (MOTIVA – nyt 37 %). Sinänsä en usko, että tämä on mahdotonta. Mutta itse pidän energiasäästökeskustelua enemmän keppi kädessä tehdyksi. Porkkana on kateissa.
Me rakentamisen ammattilaiset toki tiedämme, että luonnon vihreä on myös rahan vihreää. Kaikki energiasäästöt tuovat kustannussäästöjä. Ongelma on, että ne usein sivutetaan koska investointikustannukset näyttäytyvät isona mörkönä paperilla. Lisäksi investointien takaisinmaksuaika on usein yli viisi vuotta, jota pidetään monesti starttipistoolina investoinneille. Näin moni rakennuksen elinkaartakin tukeva hanke jää toteutumatta. Ne tehdään, kun tulee pakko eteen.
Yksinkertaisimmillaan rakennuksen energiaoptimointi ei tarvitse mitään laiteinvestointia. Kysymys onkin enemmän rakennuksen oikeasta käytöstä ja miten rakennuksessa toimitaan. Väärin käytetystä rakennuksesta saadaan pelkillä säädöillä jo irti n. 10–20 % energiasäästöt. Suomi on edelleenkin täynnä kiinteistöjä, jotka toimivat väärin. Kysymys on käyttötavasta ja tottumuksista.
Meillä on jo nyt osaaminen tehdä hiilipositiivisia rakennuksia – tahtotila (lue rahoitus) puuttuu. Tässä kohtaa valtiovalta heiluttaa oksaa kädessään ja porkkanat pidetään liivin taskussa. Itse näkisin, että tässä on hallituksen ja tulevien hallitusten, pakko ottaa asiantuntijoita pöytään ja pohtia miten saamme kentälle tahtoa lähteä tekemäänmerkittäviä investointeja rakennusten energiainvestointeihin. Tosiasia on, että valtiovallan tavoite vuodelle 2035 tulee joko onnistumaan siksi, että löydettiin keino, jolla rakennuksen energiakuormat saatiin halutuksi tai sitten se jää kiinni juuri näistä samoista rakennuksista ja epäonnistumisista niiden energiatuotannon uusimisessa. Itse en usko, että se tulee onnistumaan nykyisillä tulonsiirroilla (veroilla/tuilla). Jotain uutta pitää miettiä, että asia saadaan maaliin.
Tulevaisuuden lämmitys-, jäähdytys- ja sähköenergian tuotanto tulee mullistumaan. Keskitetystä energiatuotannosta tullaan vähitellen siirtymään hajautettuihin järjestelmiin ja niiden yhdistelmiin. Näillä tarkoitan esim. aurinkoenergiaa. Auringon suora energiahyödyntäminen (PV-paneelit) Suomessa kasvaa n. 40–60 % vuodessa. Vielä odotetaan sitä, että ylijäämäenergiaa voisi kaupata takaisin verkkoihin (järkevällä hinnoittelulla), mutta uskon että tämäkin asia tulee pian korjautumaan. Kun sillä alkaa ”tienaamaan”, tulee Suomessa pieni energiavallankumous. Yhä useammalta löytyy akku ja paneelit asuinkiinteistöissä. Uskon että seuraava trendi (joka on jo käynnistynyt) on niiden siirtyminen liikekiinteistöjen katoille. Toki aurinko ei ole ainut uusiutuvan energian muoto mitä on pöydällä. Myös CHP-laitteet (combined heat and power) lisääntyvät ja myös niistä on jo nyt hyviä kokemuksia. Erityisesti nyt, kun polttoaineiden ja kaasujen hinnat heiluvat paljon. Lämpöpumput ovat myös jo arkipäivää ja niiden edut tunnetaankin Suomessa hyvin. Tulossa on myös monia uusia innovaatioita mm. faasiaineiden latenttienergian hyödyntäminen. Tämä kaikki vaatii omistautumista ja ymmärrystä monimutkaisista järjestelmäkokonaisuuksista. Kaikissa energiaan liittyvissä asioissa pitääkin siis olla kattava tietämys, jotta ne voidaan yhdistää osaamiseksi ja ymmärrykseksi. Kenttä on laaja ja laajentuu edelleen.
Tuli mitä tuli, Weckmanin kattomiestä lainatakseni, me osaamme ja ymmärrämme. Ole yhteydessä, jos haluat tietää lisää, miten sinun kiinteistösi viritetään valmiiksi tulevaa vallankumousta varten.
Mikko Liljeberg TATE-asiantuntija
Comments