Julkaistu: 18.01.2022

Jos kiinteistön sydän ja aivot pysähtyvät

Suunnittelusta ei puutu haasteita, kun siinä yhdistyvät satavuotiaan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen laajat muutostyöt ja 2000-luvun talotekniikka.

Helsingin päärautatieasema

Yksi maailman kauneimpia rautatieasemia ja rakennusarkkitehtuurin helmiä on vuonna 1919 valmistunut Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieasema. Kulttuurihistoriallisesti arvokas, rakennusperintölailla suojeltu rakennus onkin nähnyt monenlaisia vaiheita ja muutoksia eri aikakausina. Kaikkien tuntemaa, vilkkaasti liikennöityä maamerkkiä uudistetaan parhaillaan palvelemaan nykyajan tarpeita ja määräyksiä.

Vilkkaasti liikennöidyn rakennuksen laajat muutostyöt ovat haastavia jo normaaleissa olosuhteissa, puhumattakaan siitä, että kaiken pitää olla toiminnassa vuoden ympäri. Jos rakennuksen keuhkot pysäytetään, voidaan mahdollisesti selvitä hetken korvausilmalla, riippuen tilasta ja tilanteesta. Kun sydämen tai aivojen toimintaa joudutaan muuttamaan, on tehtävä erilaisia väistöratkaisuja. Selvennykseksi todettakoon, että tässä keuhkoilla tarkoitetaan ilmanvaihtoa, sydämellä sähkönjakelua ja aivoilla tietoliikennejärjestelmiä. Väliaikaisten ratkaisujen löytäminen vanhassa talossa vaatiikin luovuutta, hyvää yhteistyötä ja asiantuntijuutta. Kun yhdistelmään heitetään vielä vuosien saatossa tehdyt ratkaisut ja yllätykset, voidaan olla varmoja, että suunnittelutiimissä kommunikointi, yhdessä pohtiminen ja kohdekäynnit ovat kaikki kaikessa. Toisinaan pystyttiinkin ennakoimaan tarvittavia, väliaikaisia muutoksia hyvin, mutta välillä saatiin miettiä lyhyessä aikataulussa mahdolliset, toimivat ratkaisut haasteisiin.

Korona-aika väritti omat haasteensa, tuoden kuitenkin samalla myös hyviä puolia projektiin. Positiivisen kautta tarkasteltuna hiljainen asema tarjosi paremmat puitteet tilapäisratkaisujen, väistöjen ja muutosten tekemiseen. Onneksi monessa muussakin yrityksessä tehty digiloikka etätöihin onnistui myös meiltä yrityksenä hyvin, jolloin aiemmin suunnittelua pystyttiin jatkamaan todella luontevasti myös etänä. Hybridimalli onkin tuonut tehokkuutta muun muassa suunnittelu- ja työmaakokousten järjestämiseen etäyhteydellä. Kollegoiden rautaisen tuen avulla pystyi navigoimaan uudessa tilanteessa hyvin – ja sai aina tarvittaessa apua. Kohdekäyntien tekemisen haasteita pyrittiinkin ratkomaan muun muassa sillä, että autettiin muita suunnittelualoja esimerkiksi tiedonhankinnan osalta. Tiivis yhteistyö ja kollegoiden tuki eri suunnittelualojen välillä onkin Äyräväisen menestyksen yksi tärkeimmistä kulmakivistä – oli hienoa kokea, kuinka se monella ulottuvuudella vaikeassa koronatilanteessa kantoi.

Hiljentyneissä pääaseman ja länsisiiven tiloissa liikkuessa tuntui välillä jopa aavemaiselta ihmisvilinän puuttuessa. Rakennuksen kauneuteen – sen detaljeihin ehti välillä jopa hetkeksi pysähtyä. Miten palkitsevalta tuntuikaan, että saa luoda uutta pyrkien kuitenkin kunnioittamaan ja säilyttämään mahdollisimman paljon vanhaa.

 

Sanna Boginski, sähkösuunnittelija

Sanna Boginski, sähkösuunnittelija

Kirjoittajalla on suuri kengännumero, mutta tämän projektin kohdalla aluksi tuntui, että on aika suuret saappaat jalassa. Onneksi kollegoiden tuella on saatu lämpimät villasukat jalkaan – nyt kelpaa kulkea saappailla. 😊

Kuva: lvi-suunnittelija Mika Kapanen, muokkaus Jiri Jokinen