Search

Terveisiä Portugalista

Kävin ystävieni kanssa jo perinteeksi muotoutuneella golfmatkalla eteläisemmässä Euroopassa. Espanja vaihtui tällä kertaa Portugaliin – tarkemmin sanoen Lissaboniin ja sen lähiympäristöön. Majoituspaikkamme oli Lissabonin vanhassa kaupungissa, joka on melkoisen sokkeloinen ja mäkinen. Nämä mäet tulivat kyllä todella tutuiksi tällaiselle suomalaiselle tunturikiipeilijälle. Kun tunturille kiipeää, loivenee mäki loppua kohden. Lissabonissa oli toisin. Mäet vain jyrkkenivät majoituspaikkaamme kohden. Ja palkintona kiipeilystä lopussa odottivat vielä vanhan rakennuksemme jyrkät portaat. Paidan selkäpuolella tuntui kostealta. Lähin parkkipaikka löytyi noin kilometrin päästä, joten aiheeseen ehti kyllä tutustua useaan otteeseen.

Mäkien lisäksi kiinnitin huomiota liikenneratkaisuihin. Esimerkiksi risteyksiä tai liikenneympyröitä lähestyttäessä, olisi ollut mukava tietää miten ajolinjat jatkuivat toisella puolella. Niissä kun ei aina (yleensä) ollut mitään logiikkaa. Lissabonilaiset osasivat kyllä toimia jokainen omalla tavallaan risteyksissä, mutta turistin silmissä homma tuntui välillä kummalliselta. Outoa logiikkaa edusti esimerkiksi muutamissa risteyksissä se, että kaksi kaistaa kääntyi vasemmalle, mutta risteyksen jälkeen odotti vain yksi kaista. Tämä tietysti saattoi johtua yksinkertaisesti siitä, että tilaa toiselle kaistalle ei ollut. Kaikesta huolimatta liikenne sujui yllättävän hyvin ja kukaan ei hermostunut. Autojen torvetkin soivat ystävällisesti.

Oli ilo huomata, että talotekniikka sai olla näkyvissä – sitä ei haluttu piilottaa näkymättömiin. Muutamassakin illallispaikassa kanavat kiilsivät tyylikkäinä katossa ja ne olivat selvästi osa sisustusta. Metroasemilla ruostumattomasta teräksestä valmistetut kanavat roikkuivat upeina katossa. Vanhassa kaupungissa osittain myös sähköjohdot olivat kaikkien näkyvillä – niitä roikkui ulkoseinillä miten sattuu. Toivon, että ne olivat puhelin- tai jotain muita kaapeleita, joissa jännite on hieman alhaisempi. Ihan vain paikallisten asukkaiden turvallisuuden takia. Pakkanen ja jäätyminen eivät selvästikään olleet huolenaihe numero yksi, koska eräänkin pelikenttämme vesi-wc-ratkaisut olivat erittäin tiiviissä yhteydessä ulkoilmaan.

Suomessa olemme tottuneet noudattamaan sääntöjä melko tarkasti pilkulleen. Etelä-Eurooppalainen tapa on selvästi toisenlainen. Jollain tapaa mutkattomampi. Uskon, että Portugalissa löytyy samalla tavalla määräyksiä ja ohjeita kuin Suomessa, mutta että niitä ehkä tulkitaan hieman joustavammin. Onneksi kaikki touhuaminen tuntuisi keskimäärin olevan melko sujuvaa. Uskon kuitenkin, että sääntöjen mukaan toimiminen kasvattaa luottamusta kaikkeen toimintaan. Tehkäämme siis asioita Suomessa suomalaisten tavoin ja antaa turistien puolestaan ihmetellä meidän tapaamme toimia. Voihan tästäkin jollekin turistille tulla hyvä mieli.













Markku Lilja

varatoimitusjohtaja

puh. 040 5912285

0 comments

Recent Posts

See All