Valitse yritys: HelsinkiRovaniemi
  • 1.9.2017 / Pakoputken sielunelämää

Jokainen auton pakoputkea korjannut on varmasti havainnut, että pakoputki ei suinkaan ole tiukasti pultattuna auton alustaan, vaan että se yleensä roikkuu kumikannakkeiden varassa. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että näin vältetään äänen siirtyminen matkustajien harmiksi. Toinen syy on pakoputken lämpölaajeneminen. Henkilöauton pakoputken pituus kasvaa parhaimmillaan (tai pahimmillaan) jopa useita senttejä, eli liikkumavaraa pitää olla.

Henkilöauton tehot ovat yleensä noin 100 kW:n luokkaa ja pakoputken halkaisija alle 2 tuumaa. Mitäpä, jos moottorin teho onkin 2000 kW? Mikä tällöin muuttuu? Kun puhutaan tämän kokoluokan moottoreista, on yleensä kysymyksessä varavoimakoneet, joilla turvataan sähköntuotanto poikkeustilanteissa. Periaatteessa ainoa asia, joka muuttuu, on mittakaava. Saman lämpölaajenemisen lait koskevat myös isompia putkia. Se, mikä monesti tuottaa haasteita varavoimakoneiden pakoputkistojen suunnittelussa, on varavoimakoneen sijoittelu.

Pakoputkikin elää

Helpointa on pakoputken rakentaminen silloin, kun varavoimakone on ulkona kontissa ja selvitään yhdellä mutkalla pakoputkessa. Usein varavoimakoneelle on sijoituspaikka kuitenkin osoitettu rakennuksen uumenista tai ollaan syvällä maan alla luolastossa. Silloin väistämättä pakoputken reitti ulkoilmaan on pitkä ja mutkainen. Tämä taas tarkoittaa kahta asiaa: suuri pituuslaajeneminen ja suuret painehäviöt. Pakoputken lämpölaajenemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Usein ripustaminen auton pakoputken tavoin ei ole mahdollista, vaan lämpölaajeneminen pitää muulla tavoin ottaa haltuun. Tämä onnistuu esimerkiksi siten, että pakoputkeen asennetaan oikeisiin kohtiin kiinto- ja ohjauspisteitä sekä paljetasaimia. Paljetasaimet mitoitetaan jokainen erikseen. Paisuntalenkeilläkin lämpölaajeneminen voitaisiin periaatteessa ottaa haltuun, mutta käytännön syistä (valtava tilantarve) näin harvoin tehdään. Pakoputken lämpölaajenemisen aiheuttamat voimat ovat huomattavan suuria, joten isojen pakoputkien kannakoinnit on suunniteltava huolellisesti. Pakoputki varmasti löytää tilan laajenemiselle vaikka sitten rakenteita siirtämällä.

Joskus pakoputkeakin ahdistaa

Pakoputken painehäviöt vaativat pakoputken painehäviöiden tarkkaa laskemista. Varavoimakoneille on ilmoitettu sallitut maksimi painehäviöt, näitä arvoja ei missään nimessä saa ylittää. Muuten ei varavoimakone toimi oikein ja saattaa jopa rikkoutua. Mieluummin pysytellään etäällä raja-arvoista. Pakokaasujen nopeudet pakoputkissa ovat 20 – 50 m/s, joten jokainen ymmärtää, että jyrkkiä mutkia tulee välttää. Joskus niitä on olosuhteiden pakosta tehtävä, mutta tämä ei ole suinkaan ongelma, jos mitoitukset muuten on tehty oikein. Pakoputken painehäviöissä on muistettava myös äänenvaimentimien painehäviöt, jotka usein ovat suurin yksittäinen painehäviöiden aiheuttaja paineseinien lävistyksien lisäksi.

Pakoputkellakin on paikka maailmassa

Varavoimakoneiden sijoittelua on mietittävä tarkkaan jo heti suunnittelun alkumetreillä, jos tiedetään sellaisia tarvittavan. Varavoimakoneiden sijoittelu jälkeenpäin on aina haastavaa ja usein myös erityisen kallista. Pakoputken reitti saadaan kyllä ratkaistua tavalla tai toisella, mutta varavoimakone tarvitsee toimiakseen myös palamisilmaa, polttoainetta, varavoimahuoneen jäähdytyksen, varavoimakoneen kansijäähdytyksen jne. Varavoimakoneen yleensä määrittelee sähkösuunnittelija. LVI-suunnittelijan tehtävänä on suunnitella apulaitteet, joihin pakoputkikin kuuluu.

Pieni vinkki

Meillä Äyräväisellä tämänkin tyyppinen suunnittelu onnistuu. Olemme tehneet varavoiman apujärjestelmien suunnittelua paitsi omille asiakkaillemme myös palveluna muille toimijoille.

markku

Markku Lilja
Yksikön päällikkö
Diplomi-insinööri, LVI
Turvatilat ja konesalit
Rakennusautomaatioasiat
040 591 2285