Äyräväinen
Kaikki

DI Aimo Hämäläinen on LVI-alan tunnettu ja arvostettu vaikuttaja, joka toimii Helsingin yliopiston Tila- ja kiinteistökeskuksen apulaisjohtajana. Hän on huippuluokan asiantuntija energia-asioissa ja hänellä on vankka kokemus rakennuttamisesta. Aimo Hämäläisellä riittää energiaa olla alan kehityksen etujoukoissa ja tutustua uusiin innovaatioihin. Aimo Hämäläinen on osallistunut panoksellaan myös rakennuttajien kouluttamiseen.

Rakentaminen vs. suunnittelu – koulutusta vahvistettava

LVI-alan koulutuksen on tuettava suunnittelun tarpeita. Pientä huolestumista on ilmassa, onko LVI-alaa enää olemassa koulutuksessa. Tällä hetkellä koulutus joka tapauksessa etsii paikkaansa. LVI-suunnittelu on vaativaa työtä ja se tarvitsee pohjaksi riittävän laaja-alaisen koulutuksen – energia-alaa, rakennusalaa, automaatioalaa ja sähköalaa. Tavoitteen tulee olla sellainen, että tulevat LVI-suunnittelijat pystyvät toimimaan asiakkaansa konsultteina, joilla on tietoa ja näkemystä ja jotka pystyvät esittämään myös laadukkaita vaihtoehtoisia ratkaisuja. Jos koulutus on liian pintapuolista ja sitä hajautetaan liikaa, tällaisia asiantuntijoita ei synny. Vähintäänkin hyvää perustasoa tulisi joka tapauksessa pyrkiä vahvistamaan.

Analyyttinen suhtautuminen ja olosuhteiden huomioiminen

Suunnittelutyössä merkittävää on analyyttinen ote. Rakennukset käyttäytyvät eri tavalla erilaisissa olosuhteissa ja nämä suunnittelun kohteena olevan rakennuksen ominaisuudet pitää tuntea, jotta osataan suunnitella toimiva järjestelmä. Esimerkiksi sää on yksi tällainen rakennuksen käyttäytymiseen vaikuttava tekijä – on luonnollista, että kylmällä ilmalla lämmitysenergiaa kuluu enemmän kuin lämpimällä. Staattisen tilan laskeminen ei ole ongelma. Rakennus ja ympäristö muodostavat kuitenkin dynaamisen kokonaisuuden. Vertailu staattiseen olotilaan saattaa siis johtaa vääränlaisiin loppupäätelmiin suunnittelussa.

Elinkaariajattelu

Rakennukset suunnitellaan kestämään vuosikymmeniä. Tänä aikana monen rakennuksen käyttäjät ja käyttötarkoitukset voivat vaihtua jopa useampaan kertaan. On myös tilanteita, jolloin suunnitteluvaiheessa ei vielä tiedetä lopullista käyttötarkoitusta tai käyttäjää. Tämän takia pitäisi suunnitelmia laadittaessa pystyä eräänlaiseen tila-ajatteluun, jossa tilat massoitellaan siten, että rakennus tai sen osat voidaan pienellä vaivalla muuttaa käyttäjän tarpeita vastaaviksi. Puhutaan myös avoimen rakentamisen muuntojoustosta. Tämä tarkoittaa monasti hajautettuja järjestelmiä. Etuna on paitsi tilojen muuntojoustavuus myös se, että tiloja voidaan ottaa käyttöön eri aikoina. Myös saneerausten yhteydessä osa tiloista voi olla käytössä toiminnan kärsimättä, kun toisissa tiloissa tehdään muutoksia. Suurin hyöty saavutetaan, kun tilat ovat mahdollisimman tehokkaasti käytössä koko rakennuksen elinkaaren ajan.

Älykäs rakennus osaa reagoida muutoksiin

Rakennuksista tulisi pyrkiä tekemään älykkäitä. Älykäs rakennus ei ole kuitenkaan synonyymi monimutkaiselle. Järjestelmissä pitää nimenomaan pyrkiä yksinkertaisuuteen. Automaatiojärjestelmillä pystytään keräämään dataa rakennuksesta lähestulkoon määrättömästi. Tämän tiedon käyttöä rakennuksen hyväksi ei kuitenkaan ole vielä hyödynnetty riittävästi. Esimerkiksi säätilojen muutokset aiheuttavat rakennuksissa erilaisia ilmiöitä. Jos sääennusteita ja sisäolosuhteiden seurannasta kerättyä tietoa voisi käyttää hyväksi rakennusten järjestelmien ohjauksessa, voitaisiin jo ennakkoon varautua esim. helteisiin tai koviin pakkasiin. Lisäksi automaatiojärjestelmä tietää, mikä on normaalia sähkönkulutusta ja jos mittaukset osoittavat muuta, pystytään poikkeamiin reagoimaan.

Laadulla on hintansa – yhteistyö kunniaan

Rakentaminen ei ole vaikeaa, mutta se on tehtävä oikein. Rakentamisen ja suunnittelun kilpailuttaminen tarkoittaa hyvin usein sitä, että edullisin tarjous voittaa. Koska rakennuksen elinikä on vuosikymmeniä, on merkittävää, millaisen suunnittelijan ja rakentajan tilaaja saa. Tilaaja haluaa hyvän ja toimivan rakennuksen ja ratkaisun. Voiko perinteisillä kilpailutuksilla päästä tällaiseen lopputulokseen? Toki se on mahdollista, mutta varmemmin haluttuun lopputulokseen päästään kuitenkin luomalla malli, jossa käytetään samoja luotettavia kumppaneita. Tällöin syntyy yhteistyömuoto ja kumppanuus, jossa tekijät tuntevat toisensa ja toimintaan saadaan toistuvuutta. Tämä koskee suunnittelun lisäksi myös urakointia. Hinnalla on merkitystä, mutta vielä suurempi merkitys on sillä, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Helsingin yliopisto on hakenut ja hakee koko ajan uusia toimintamalleja.

Ympäristöreppu ja asenne

Suunnittelussa ja rakentamisessa tulee ympäristönäkökulmat olla esillä aina ja ilman eri pyyntöä. Tämän lisäksi jokaisen tulisi myös henkilökohtaisella käyttäytymisellään edistää ekologisia arvoja. Kierrätys on jo monelle arkipäivää. Nykyiselle nuorisolle ja varsinkin tuleville sukupolville ei ole mikään ongelma tehdä asioita ympäristönäkökulmat edellä, koska se on heille jo rutiinia. Ympäristön hyvinvoinnin kannalta olisi ehkä hyvä puhua ympäristörepusta, jonka sisältö on vakio. Esimerkiksi uudessa energiatodistuslaissa rokotetaan sähkölämmitystä. Toisaalta oman ympäristörepun kannalta sähkölämmitys voi olla pieni paha verrattuna kaukolomalentoon. Tekojen vaikutuksia täytyy pystyä vertailemaan keskenään. Aimo Hämäläisen ajatuksen voisi kiteyttää seuraavasti: jos yhtäällä tuhlaat energiaa, niin toisaalla säästät. Tärkeintä on asenne. Aina täytyy kuitenkin muistaa ajatella kokonaisuutta eikä sortua osaoptimointiin.

INSider_kesa2013

Ota meihin yhteyttä

Oletko kiinnostunut kuulemaan lisää palveluistamme tai haluatko jättää tarjouspyynnön?

Ota yhteyttä